Ammattipelaajauran jälkeen mediamaailmaan - Ilmari Pitkänen

Ilmari Pitkänen on yli 400 SM-liigan runkosarjaottelua pelannut ärhäkkä ja taistelutahtoinen hyökkääjä. Liigakokemusta kertyi aktiivikiekkouralla niin Jokereista, Bluesista, Lukosta, Jukureista kuin HIFK:stä. Nykyisellään Pitkänen hyödyntää vuosien kokemustaan uudella saralla median parissa.

Pienen kylän poika

Viljakkalan keskustassa ysärillä kerääntyi usein porukkaa pikkukentälle pelailemaan. Toisinaan kaveriporukka käveli Ansomäkeen asti kiekkokaukaloon höntsyilemään. Naapurin poika oli liittynyt tuohon aikaan Hokkareiden joukkuetoimintaan mukaan ja Pitkänen oli aloittanut taivuttelemaan vanhempiaan, josko lupa liittyä joukkueeseen heltyisi myös hänelle. Eräänä päivänä naapurin pojan isä soitti ovikelloa ja toi eteisen lattialle kiekkovarustekassin sisältöineen. Oma lapsi ei ollutkaan lopulta lajista innostunut, varusteet jäivät ylimääräiseksi ja naapurin mies ajatteli, josko laji soveltuisi paremmin Pitkäselle. Tämän myötä Pitkäsen vanhemmat lopulta myöntyivät ja kiekkoharrastus Hokkareissa alkoi.

Hämeenkyrössä treenit ja tapahtumat olivat urheilukentän läheisyydessä ulkojäillä. Tuolloin jäähalleja oli vielä harvassa, joten turnauksia ja pelejä järjestettiin yleisestikin ulkojäillä. Välillä olosuhteet olivat hyiset 30 asteen pakkasessa ja vaihtojen väleissä vanhemmat pyrkivät pitämään vaihtopenkkiläiset lämpiminä vilteillä ja sulattamaan kohmeisia varpaita riisumalla luistimet ja hieromalla verenkieroa taas liikkeelle. ”On siinä mutsilla ja faijalla vähän kylmä ollut, kun seisoo siinä kentänlaidalla” naurahtaa Pitkänen.

Kuvat © Pertti Pitkänen

Hämeenkyrön jäähallia alettiin tuohon aikaan rakentaa. ”Se oli kova juttu” toteaa Pitkänen pienen kylä omasta jäähallista ja muistelee samalla, että jäähallia hyödynnettiin jo tuolloin turnaustoimintaan perinteisine arpajaisineen. Erään kerran turnauksessa Pitkäsen siskon nappasi pääpalkintona olleet stereot. ” Mä olin kateellinen, siskolla oli kunnon setti omassa huoneessaan ja mä kuuntelin vaan mankasta” mies muistelee tapahtunutta nauraen.

Jossain vaiheessa ajatukset harrastamisesta vakavoitui ja Pitkänen siirtyi Tapparaan. Perheeltä tämä vaati uudenlaista panostamista kuljetuksineen. Treeneihin matkattiin toisinaan kimppakyydeillä muun muassa silloisen joukkuekaveri Jussi Pusan isän Askon toimiessa kuskina. Muutaman kauden jälkeen perhe muutti vanhempien töiden perässä pääkaupunkiseudulle ja seura vaihtui Jokereihin.

Sosiaalinen Pitkänen löysi heti ystäviä uudesta joukkueesta, ja osa näistä ystävyyssuhteista on kantanut aina näihin päiviin asti. Pitkänen summaa, että on ollut iso etu kasvaa varhaislapsuus pienessä kunnassa. Se on opettanut toiminaan erilaisten ihmisten kanssa ja kasvattanut maanläheiseksi. Pitkäsen on ollut helppo sopeutua uran aikana tapahtuneisiin joukkue- ja paikkakuntasiirtoihin.

Muutos pienen kylän seurasta tuolloin SM-liigaa pelanneen seuran junioriksi oli suuri. Treenejä oli ympäri vuoden ja vaatimukset pelaajille oli kovat eikä valmennus säästänyt sanoissaan. Kriittisyydelle ei annettu tilaa eikä valmentajan sanaa kyseenalaistettu. Ajatus ammattilaisuudesta valkeni Jokereihin siirtymisen myötä ja paikka liigajoukkueessa alkoi siintää ajatuksissa.

18-vuotiaiden maailmanmestaruuskisojen jälkeen Pitkäselle tarjottiin mahdollisuutta lähteä Kanadan junioriliigaan. Nuori mies päätti kuitenkin tarttua Jokereiden liigasopimukseen. Ammattikiekkoilijan uralla peliaikaa kertyikin niin Liigassa kuin Mestiksessä. Jälkeenpäin Pitkänen on toisinaan miettinyt olisiko pitänyt aikoinaan harkita vakavammin Jenkkiyliopistoa ja kerryttää kansainvälistä kokemusta. Ilman koronapandemiaa mies olisikin luultavasti suunnannut kokeilemaan kiekkoelämää ulkomaille.

Pelaajauran loppuvaiheet

Espoon Blues ajautui konkurssiin 2015–2016 kauden jälkeen. Tuolloin Bluespaidassa pelannut Pitkänen ajautui haastavaan vaiheeseen urallaan. Vakituinen pelipaikka oli katkolla eikä varmuutta pelaajauran jatkosta ollut. Hieman hätäratkaisuna pelipaikka löytyi Rauman lukon riveistä. Sopimus Lukon kanssa päättyi kuitenkin yhteen kauteen valmentajamuutosten vuoksi. Uusi paikka löytyi Jukureissa, mutta jälleen yhden pelatun kauden jälkeen tapahtui valmentajavaihdos, ja Pitkäselle ei ollut tilaa joukkueessa. Paluumuutto pääkaupunkiseudulle ja suuntana HIFK ja jälleen valmentajan vaihto kesken kauden. ”Paljon sellaisia sattumia myös mihin ei ite pystynyt vaikuttaan mut kuitenkin ois tärkee sellainen tietynlainen jatkuvuus” Pitkänen vakavoituu miettiessään Bluesin konkurssin jälkeen alkanutta kierrettä.

Kolme-neljä kesää oli treenattava yksinään täysillä ollakseen iskussa uuteen kauteen ilman varmuutta sopimuksesta. ”Se on aika kuluttavaa” mies summaa ja jatkaa ”jos miettii sitä pikkujunnua, joka haaveilee ammattilaiseksi pääsemisestä. Siinä se mitataan loppujen lopuksi haluatko sä sitä vai et halua. Kuka tahansa mahtuu SM-liigajoukkueeseen, jos on tarpeeksi halua ja asennetta.”

”Helppo on treenata kun palkkaa tulee tilille, tiedät päivämäärät ja osaat rytmittää sen, että elokuun ensimmäisellä viikolla alkaa harjoitukset ja on lyöty treeniohjelmat käteen ja tiedät, että siellä on turvallinen paikka ja pelit odottaa syksyllä. Aika paljon vaikeempi on kaivaa motivaatiota siinä kohtaa, kun ei ole mitään konkreettista mitä varten sitä tekis.” Pitkänen pohtii kiekkomaailman nurjaa puolta tilanteessa kun pelipaikkasopimuksia ei ole allekirjoitettu. ”Tosi kuluttavaa ja stressaavaa elämää se on. Se harvoin mainitaan, kun unelmista puhutaan.”

Uuden alku

Koronavuosien aikana Pitkänen päätti ottaa uuden suunnan uralleen ja hakeutui mediakouluun. Tuolloin hän päätti, että jääkiekko ja koko urheilumaailma on taakse jäänyttä elämää ja nyt on aika jollekin täysin uudelle. Mutta kuinkas kävikään, ensimmäisenä koulutehtävänä oli tehdä urheiluinsertti. Pitkän pohdinnan jälkeen toimittajanalku päätti lopulta toteuttaa tehtävän hyödyntäen aiempaa osaamistaan ja haastatella Kiekko-Espoon joukkuetta. Päätös oli kannattava, sillä mediamaailmaa valloittava Pitkänen käyttää nykyisellään taitavasti avukseen omaa vuosien jääkiekko-osaamista esimerkiksi pelaajahaastatteluissa. Menneisyyden haasteet ovat kääntyneet isoksi vahvuudeksi.

Mies on julkaissut erilaisia podcasteja kuten Siim Liivikin kanssa yhteistyössä tehdyn Jargoni -sarjan. Nykyään Pitkänen toimii muun muassa HIFK:n pelien selostajana Classic Hits radiokanavalla ja meriittitilille on kertynyt myös ehdokkuus vuoden radiojuontajaksi.

Merkittävämmäksi jääkiekkokokemukseksi mitä uusi ura on tuonut, mies nimeää Pekingin olympialaiset. Kolme viikkoa täyttä toimittajan työtä rautaisten ammattilaisten rinnalla kävi vuoden toimittajakoulusta. Suomi pelasi tuolloin jääkiekon olympiakullasta. Finaalia jännityksellä seurannut Pitkänen komennettiin puolitoistaminuuttia ennen kiekkopelin loppua toisaalle etsimään videopätkää Kerttu Niskasen maaliintulosta ja hiihdon olympiapronssin voitosta. Jääkiekon olympiavoittohetki meni ohi kuvanauhoja etsiessä. ” Se on hyvä tarina siitä mitä toimittajan työ sit välillä on” Pitkänen naurahtaa.

Tulevaisuuden urahaaveissa on kaksi selkeästi tärkeintä. Päästä työskentelemään Olympialaisiin paikan päälle sekä toteuttaa oma projekti alusta loppuun asti itse. Myös ajatuksissa on päästä enemmissä määrin esiintymään tv-kameroiden eteen.

Jääkiekkoammattilaisen urasta haaveileville junnuille Pitkänen antaa muutaman vinkin

1. Opetelkaa luistelemaan. Luistelu on enemmissä määrin tärkein asia pelissä
2. Olkaa kriittisiä
3. Pelatkaan paljon kaikkea mahdollista

Valmennukselle Pitkänen antaa ohjeeksi: Kannustakaa ja motivoikaa junnuja pelaamaan täysillä ja antamaan kaikkensa. Luokaa merkitys jokaiselle tapahtumalle. Innostakaa ja opettakaa lapset innostumaan jokaisesta hetkestä. Sen päälle on hyvä rakentaa niin pelitaitoja kuin koko elämä. Kaikki on helppoa, kun haluaa oppia, uskaltaa kiinnostua ja innostua.

Ja junnujen vanhemmille viesti on selvä. Älkää puuttuko pelaamiseen. Kannustakaa ja kysykää, oliko sulla kivaa. Se, että on kivaa ja lapsi innostuu, on tärkeintä.

Vanhempien tehtävä on pitää huolta, että lapsella on kaikki hyvin. Kaikista ei välttämättä tule ammattipelaajia, mutta se, että innostuu lajista ja liikkumisesta takaa sen, että pysyy aikuisena hyvässä kunnossa. Lisäksi lajin parissa pysyminen ehkäisee syrjäytymistä, kun on mukana sosiaalisissa yhteisöissä ja käy esimerkiksi kaveriporukan kanssa viettämässä aikaa höntsyjäillä.

Kuvat © Pertti Pitkänen

Lue myös aikaisemmin ilmestyneet tarinat

Mikko Kuukka

Jyri Niemi